Terveyttä kyliltä etsimään

Kymijoen Kyläkuitu

 

Luettuani Maaseutu-plus lehdestä professoreiden Osmo Hänninen, Mikko Ahonen, Reijo Ekman ja Paavo Huttunen kirjoitusta ylläolevalla otsikolla otin itselleni vapauden referoida sitä myös tänne.

Haja-asutusalueelle on hakeutumassa terveyssyistä pitkälle koulutettua, kokenutta ja ammattitaitoista väkeä. He ovat käyttäneet työssään paljon kännyköitä ja kannettavia tietokoneita ja olleet muutenkin pitkään langattomien teknologioiden kuormittamina.

Tätä kuormitusta riittää radiomastojen, tutkien ja matkapuhelintukiasemien vuoksi suurissa asutuskeskuksissa, erityisesti satamien, lentokenttien ja pääteiden lähistöllä. Tällä hetkellä jo joka kymmenennen arvioidaan saavan erilaisia oireita sähkömagneettisesta kuormituksesta.

Osalle ihmisistä on tullut niin pahoja vaivoja, että asutuskeskuksissa työn tekeminen ja asuminen on vaikeaa oireiden vuoksi. Viimeaikoina erityisesti univaikeudet, väsymys ja päänsärky ovat olleet paljon esillä.

Suomi on ollut langattoman puhelinteknologian mallimaa ja edelläkävijä. Olemme viimeisen vuosikymmenen aikana nähneet ennenkuulumattomien mastometsien nousun. Kännykät ja muu langaton teknologia tarvitsevat mastoja ja tukiasemia toimiakseen. Tätä langatonta teknologiaa on pidetty turvallisena. Lopulta kännyköiden valmistajat ovat tunnustaneet, että vaarojakin on.

Oma kännykkävalmistajamme on liki vuosikymmenen ajan varoittanut ohjekirjassaan pitämästä kännykkää lähellä sydäntä. Isot valmistajat ilmoittavat nyt myös kännyköiden käyttöohjeissa, ettei niitä tule pitää ihossa kiinni. Monet niistä suosittavat vähintään tuuman turvaväliä.

Kännykkä on radiolähetin, joka ottaa yhteyden määräajoin tukiasemaan kertoakseen sijaintinsa. Puhuessa kännykkä lähettää purskeisesti viestejä tukiasemalle. Jos matkalle sattuu esteitä, se automaattisesti lisää säteilytehoaan, tarvittaessa jopa sata-kertaiseksi. Jo nyt tiedetään, että kännykkää yli 10 vuotta aktiivisesti käyttäneillä on enemmän aivokasvaimia sillä puolella päätä, jolla tavallisesti kännykkää käytetään.

Toinen sähkömagneettisen säteilyn alue, josta tiedetään suuren yleisön keskuudessa vähemmän, ovat tietokoneet. Jos niissä on WLAN tai mokkula toiminnassa, jokaisen pitäisi ymmärtää, että kyseessä on mikroaaltolähetin ja käyttötunteja on syytä rajoittaa.

Ihmisen elimistö on hyvä radioaaltojen vastaanotin. Olemme siis antenneja. Ihminen on suolaliuossäkki ja kudokset johtavat sähköä. Ihmisen keskeiset elintoiminnot perustuvat aivojemme sähköisten viestien hyväksikäyttöön. Sydämemme toimintaa voimme mitata mistä tahansa iholtamme, niin voimakas on sen sähköinen sykäys liki kerran, jopa kahdesti sekunnissa. Aivot, hermot, aistit toimivat ja välittävät keräämiään tietoja sähköisesti.

Sähköisesti ohjautuvat myös lihasten, sydämen ja ruuansulatuskanavan toiminnat. Ei siis ihme, että ihmisen elintoiminnoissa esiintyy nykyisessä sähkömagneettisessa maailmassa erilaisia oireita.

Maaseudulla ja haja-asutusalueella on harvemmassa radiomastoja. Parhaillaan on menossa valokuitukaapelien vetäminen koko maahan. Valokuitu on ympäristöystävällistä ja energiaa säästävää. Valokuituverkkojen kapasiteetti on käytännössä rajaton. Valokuitukaapeliyhteys voidaan tuoda tietokoneelle asti ja siihen voidaan liittää myös puhelin. Periaatteessa järjestelmä on edullinen ja terveellinen verrattuna kännyköihin ja mokkuloihin.

Nyt on alkanut uusi vaihe maaseudun asutuksessa. Korkeasti koulutetut ammattilaiset ovat hakeutumassa haja-asutusalueille, ensin välittömään pakoon sähköisiä elintoimintahäiriöitä ja sitten asttumaan tekemään työtään uusilla paikkakunnmilla. Valokuituverkko tekee turvallisen työn tekemisen mahdolliseksi koko maassa . – Ainakin Kouvolassa ja Iitissä, maaseudulla.

Täydellinen juttu Maaseutu plus 1/2011 s. 10-11